torstai 11. elokuuta 2016

Eläinlääkärissä



Tiistai oli melkoista menoa. Olin varannut edellisellä viikolla Ronjalle hammaskivenpoiston Evidensia Rauman klinikalle, sillä edellisestä kerrasta oli jo neljä vuotta aikaa ja silloin saatiin kehote seuraavalla kerralla hoitaa toimenpide paremmin varustellulla klinikalla (kunnan eläinlääkäriltä siis).  Eniten hirvitti kuinka monta satasta saa tällä reissulla kulutettua, sillä Ronjan sukulaiset olivat juuri käyneet samaisessa hoidossa ja summa oli ollut melkoisen suuri.
 Ronjan kotihoito ei ole mitenkään ihmeellistä - ne saavat Artun kanssa luita aina silloin tällöin, aitoja sekä dentastixejä. Hampaita ei harjailla, mutta joskus kynsien leikkuun yhteydessä saatan kulmureita ja lähimpiä poskihampaita vähän harjata ja raaputtaa hammaskiveä irti. Ronja on muuten meidän koirista ainoa, joka kerää hammaskiveä suuhun siten että ne täytyy poistaa nukutuksessa.

Ronjan aika oli yhdeltätoista, ja päästiinkin ajoissa sisälle. Ronjasta oli luxusta olla ainoana koirana reissussa. Ensin kuunneltiin sydän, tsekattiin suuhun ja sitten nukutettiin. Arvio oli, ettei suusta välttämättä tipu kaikki hampaat kuten aikaa varatessa uumoilin, ja että kohtuu hinnalla selvittäisiin. En kuitenkaan ehtinyt klinikalta kovin kauaksi, kun puhelin soi että ainakin 4 hammasta vaatii poistoa, ja annoin siihen tietysti luvan. Tätä olin jo osannut aavistella.

Ronjan sai hakea kahden tunnin kuluttua operaation aloituksesta. Koira oli tosi tokkurainen vaikka olikin saanut herätteen, ja se nukkuikin koko loppupäivän kotona. Hampaita taisi lähteä kaikkiaan kuusi, kaksi molemmista poskista ja kaksi edestä. Nyt on kuitenkin suu puhdas, ja muutaman viikon päästä saa syldä taas normaalia ruokaa. Antibioottikuuri ja kipulääke on käytössä vielä jonkun aikaa.

Tämän käynnin jälkeen ymmärrän hyvin miksi hammasasioissa kannattaa käyttää yksityistä hyvinvarusteltua eläinlääkäriä. Kunnan eläinlääkäri poisti ainakin Ronjalla aiemmin pelkällä raudalla hampaita, ja näin myös saatiin kulmahampaaseen pysyvä kiillevaurio. Nukutusainemäärät ovat todella suuria, eikä anestesiaa valvota ymmärtääkseni mitenkään toimenpiteen aikana. Ronjalta myös aiemmin poistettiin hampaita joko niin että ne vaan tippuivat, tai sitten ne revittiin suusta irti.
 Yksityisellä jossa käytin oli käytössä ultraäänilaitteet, eli raspia ei tarvittu lainkaan Ronjan kohdalla. Ultraäänilaitteella putsattiin ensin hampaiden pinta, sitten ientaskut ja lopuksi hampaat kiillotettiin. Tarvittaessa (ja omistajan luvalla) hampaita olisi voitu röntgenkuvata, jotta olisi selvinnyt mahdolliset syvemmät ientulehdukset, mädäntyneet juuret jne. Anestesiaa valvoo koko toimenpiteen ajan klinikkaeläinhoitaja. Toimenpidettä suorittaa siis kaksi valvovaa silmäparia, ja mikäli jokin komplikaatio tulisi kesken toimenpiteen, olisi siinä heti kaksi käsiparia valmiina toimimaan. 

Ronja toipui seuraavana päivänä vasta operaatiosta. Ilmeisesti Ronja on saanut vedettyä vettä nenäänsä kesken toimenpiteen, tai sitten sen hammas erittää nestettä joka pistää sen ryystämään ja kuorsaamaan tällä hetkellä. Tämän pitäisi kuitenkin mennä ohi muutamassa päivässä, sillä Ronja saa antibioottiakin tällä hetkellä suun tulehdusten hoitoon.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Mätsäri Turussa

Harvassa on viikonloppupäivät, joihin ei olisi suunniteltu mitään ohjelmaa. Tänään kuitenkin sellainen oli, ja lähdettiin Elisan kanssa mätsäriin. Reilun kuukauden päästä on Viron reissu, eikä sitä ennen oikein ole mahdollisuuksia sisänäyttelyihin, paitsi tänään.

Saksanpystykorvaharrastajat pitivät mätsärin skanssin kauppakeskuksessa Turussa. Mätsäri oli tyhjässä liiketilassa, jonne pääsi liukuovien ja hissin avustuksella. Tilan lattia oli liukas ja siellä kaikui paljon..

Ilmoittautuminen oli jo yhtä sekoilua kun oikein kukaan ei tiennyt mitään ja lopputuloksena oli että juostiin kahden eri ilmottautumistiskin välillä jotta saatiin koirat ilmoitettua. Tuomarit ottivat vastaan ilmoittautumiset omiin kehiin, mikä sekin oli hassua, mutta ymmärrettävää jos toimitsijoita ei ollut tarpeeksi. Koiria oli ilmoitettu arvoiltaan 17 pieniin aikuisiin ja 6 isoihin aikuisiin. Isoja pentuja taisi olla yksi ja pienempiä jonkun verran enemmän. Koko lystin lisäksi joka luokassa valittiin kaunein saksanpystykorva. Ja täten myös todettakoon, ettei Rölli nähnyt näyttelyihin valmisteltua Turkkia näissä karkeloissa, säästetään sitä erkkariin turhilta pesukerroilta :D

Rölli ei jotenkaan tasoittunut lainkaan alueella koko 2,5 h aikana. Se kyllä touhusi innoissaan ja oli mukana edes jotenkin, mutta esimerkiksi läähättelystä huomasi että ahdistaa. Kehässä Rölli oli kiva, vaikkakin seisomisen kontakti meinasi aina välillä kadota eikä seisominen liukkaalla alustalla ollut yhtä ryhdikästä kuin muuten. Rölli sai punaisen, sillä parin selkä oli kipeä tuomarin sanojen mukaan.

Nella oli isoissa koirissa oma varma itsensä. Se ei edes vilkaise tuomaria, ei örise toisille koirille (korkeintaan nostaa karvoja rähisijälle). Nella oli punaisten 1.

Röllin punaisten kehässä oli melkoinen meteli. Koirat kyllä osasi olla, mutta kanssarotuharrastajat on melkoisia suhisijoita! Röllin pää pyöri kun väkkärä kun joka puolelta kuului kisutusta ja maiskutusta. Melkein luulin olevani sakemannikehällä, poikkeuksena että meteli tuli kehän sisäpuolelta. Tuomari pienissä aikuisissa ei kyllä oikeasti ollut millään tasolla reilu, ja kaiken lisäksi erittäin mauton. Jos ei tarkkaan tiedä mikä on rodun käyttötarkoitus, olisi sitten hiljaa. Olisi myös hiljaa, vaikkei joku rotu itseään miellytä. Ja olisi tyytyväinen siitä, että joku ihan oikeasti halusi maksaa 7€/kuono siitä lystistä että pääsi hänen kehään _harjoittelemaan_ kehäkäytöstä, kun tässä tapauksessa tuomari oli vielä yksi järjestäjä. Viima-göötti ei ehkä ole näyttävä, mutta se osaa kyllä käyttäytyä kaikinpuolin. Tuomari tuli ensimmäisten joukossa kättelemään Viiman pois saatesanoin "ihan kivoja nämä göötit mutta ei mätsäri ole _metsästyskoirien_ paikka". Gööttien käyttötarkoitus mun tiedon mukaan on karjanpaimennuksessa, ja eiköhän Mätsärit ole tarkotettu kaikille rotuun ikään ja sukupuoleen katsomatta...

Tuntui myös että tietyt kaverikuviot vaikutti suuresti näissä karkeloissa. Rölli käteltiin ulos saatesanoin "päästetään pois kehästä kun ei tällä tykkää olla". Aha. Sinähän sen taisit tietää. 

Me emme juokse mätsäreissä sijoitusten perässä vaikka usein koirani sijoittuvat. Meille Mätsärit on halvempi harrastus kuin näyttelyt, ja yksi harrastus muiden joukosta. Kun mätsäreitä on sen muutaman sataa takana, toivoo ja olettaa jo ehkä liikoja kehässä.. Itse henk koht tykkään esittää koiria tuomarille, en takapuoltani. Kehissä ei oikein missään tuomaria kiinnostanut seisoa siellä mistä vaikka liikkeitä olisi nähnyt, vaan pääsääntöisesti tuomarit kuikuili kehänauhan tuntumassa ja pyysi esittämään ohjaajien takapuolia jo itseään kohti... Sirkuskuviot on myös ihan kivoja, mutta isoissa koirissa taisi Nellan lisäksi olla yksi koira joka pystyi niihin ilman jatkuvaa imutusta, rähinää tai remmissä vetämistä...hyvää harjoitusta joop, mut... 

Nella oli koko karkelon BIS4 ja palkintona oli muutama lelu ja herkkupussi, pieni penturuoka ja virkattu pussukka.

Kotiin lähdettiin shoppailureissun kautta, ja se reissu oli erittäin onnistunut 👍🏼 illalla vielä reippailtiin kympin lenkki hihnassa, sillä hihnat ovat olleet aika vähällä käytöllä viime aikoina.

torstai 4. elokuuta 2016

Rallytoko VOI 3.8

Omat syntymäpäivät ovat tässä iässä jo sen verran mitätön asia, että paras tapa paeta niitä muutamiakin vieraita on ilmoittaa koira kisoihin 200 km päähän..
 Sain xtemporee paikan Oriveden kokeeseen. Tavoitteena oli tehdä hyvä tulos, jotta voitaisiin hakea RKSn rallytokon sm-joukkueeseen.

Aamupäivän vietin töissä, ja oli kyllä aika vaikeaa lähteä kisoihin kesken päivän kun Pajalla oli niin kivat juttuaiheet ja askartelut meneillään. Kotona tuli hiukan hoppu, sillä Rölli oli vielä kotona enkä halunnut sitä mukaan kisoihin. Niinpä ensin ajettiin Rauma päästä päähän että saatiin Rölli toisaalle, ja vasta sitten päästiin matkaan. Nella valtasi tyytyväisenä takapenkin koko matkaksi.

Kisapaikka oli syrjässä metsänkeskellä, riista-aidan ja kehäaidan ympäröimänä. Pohja oli hauska hiekka, minkä pelkäsin nostattavan Nellaa hiekkakuoppien tavoin. Kävin ilmoittautumassa, eikä VOIttajassa ollut kuin 4 koiraa.
 Nella pääsi tutustumaan ensin kentän ohitse menevään tiehen ja kokeilin siinä vielä muutamat tehtävät palkan kanssa. Sen jälkeen Nella pääsi autoon, tutkin muutaman MEStarin suorituksen, jonka jälkeen Nella vielä pissalle ja takaisin autoon. Rataantutustumisessa kysyin päivänselviäkin asioita "ihan vaan varmuudeksi", sillä Rallytuntemus on erittäin heikko. En ole treenannut lajia oikeastaan koskaan ennen, kun vasta nyt viikkoa ennen kisoja (koska sain koepaikan).. Ylemmät vaatii kuitenkin jo treeniä, ja siksi on hyvä, että ilmoitin meidät Rallytokon VOI/MES kurssille. Lisäksi mulla on nyt alokkaan ja voittajan kyltit itselläni, sekä seuralla telineet, eli treenaamaan pääsen.

Rataantutustumisessa huomasin jännitykseni. Olen huono jännittämään, mutta tämä koe sai kyllä voimaan pahoin pari päivää ennen ja vielä kisapaikalla. En esimerkiksi osannut laskea askelia oikein mukamas mitenkään. Poistuin kehästä kun huomasin pyöriväni siellä yksin jo toista kierrosta.

Hain Nellan heti kehänlaidalle, vaikka aiemmin en näin ole tehnyt. Kierreltiin aluetta, aina välillä tehtiin joku pieni juttu ja vaan oltiin. Muutama bc rähähteli Nellalle auton luona, mutta onneksi Nella ei näistä ottanut osumaa. Meitä ennen suorittanut koirakko keskeytti jo alkumetreillä. Lähtöpaikalla oli muurahaisia, kuten myös käytösruudussa....Jännitti, koska Nellaa puri mökillä muurahainen tassuun ja se alkoi ihan ontua siitä..

Itse radalla mulla oli tosi luottavainen olo. Kyltillä "Istu, Täyskäännös oikeaan, istu" huomaisn ajattelevani että juoksen kauhean kovaa. Peruutus ei meillä onnistu, Nella siinä poikittaa joten en edes lähtenyt uusimaan. Sen jälkeen tupla saksalaisen uusintaa mietin, mutten kuitenkaan uusinut. Samoin koira eteen, istu ja peruutus -kylttiä mietin, mutta onneksi tuomari ei huomannut sitä ettei koira istunut viimeisellä istumisella alas asti :D

Omia kumarteluja en osannut edes olettaa, sillä ajattelin vielä mestarien palkintojakoa kuunnellessa etten todellakaan tee askel - tai rintamasuuntavirheitä. Sorruin kuitenkin kaikkiin edeltämainittuihin. Muutamat virheet etenkin spiraalissa mietityttää mitä ne oli, sillä paperilta ei ota selvää mitä nuo olisivat.

Tiesin jo radalta poistuessa, että tulosta ei tullut, mutta olin todella tyytyväinen etenkin viimeiseen spiraaliin. Nella oli tosi rento ja mukana. Oikealla seuruu aloitettiin ahkerasti vasta viikko sitten, ja se on ymmärrettävästi vielä ihan kesken,

Käytösruudussa ei ollut ongelmaa. Nella kahdesti vaihtoi lonkalta toiselle, joten siitä -1 kontrollista. Tätä ei ole treenattu koekuntoon arkikäytöksestä :D

Palkintojenjaossa kuitenkin kolahti jotenkin odottamattoman kovaa hylätty suoritus.. En tiedä miksi, mutta olin kuitenkin todella tyytyväinen suoritukseen kokonaisuutena, ja virheet oli onneksi kaikki omia.

Uutta koetta jo katsoin, ja paikankin olisin saanut viikon päähän. Päätin nyt kuitenkin, etten mene kisaamaan ihan hetkeen. Haluan oikean seuruun kuntoon ja takapään treenin siihen ennen seuraavia koitoksia.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Näyttelyt, agility ja rallytoko

Viime viikko vierähti yötöitä tehdessä, joten sunnuntainen aamuherätys ei ajatuksena houkuttanut ihan liiaksi.. Röllin pesua olin lykännyt joka päivä edeltävältä viikolta, jotenkaan ei vaan jaksanut alkaa föönailemaan turkkia. Perjantaina sain vihdoin aikaseksi turkin hoidon ja hienohan siitä tuli.

 
Onneksi näyttelypaikalle ei ajanut kotiovelta kuin nelisenkymmentä minuuttia. Lähdin reissuun yksin, joten oli tarpeen suunnitella jonkinlainen kärry jolla kuljettaa Röllin boksi kehänlaidalle. Kaljakärry isoimmilla renkailla oli oikein hyvä mennessä, sillä se pysyi pystyssä eikä edes keikkunut (takaisintullessa ostokset taisi tasapainoittaa vähän vinoon kärryjä....). Porin näyttely on siitä kiva, että kaikki järjestelyt toimi erittäin sujuvasti. Opasteet paikalle oli ontuvat, mutta onneksi paikka oli ennestään tuttu. Parkkiin ohjattiin jonottelematta ja rokotusten tarkastuksessa jo etäämmältä huikattiin että otahan koira syliin kaikilta katsotaan sirut. Kaikenkaikkiaan parkkiin ajosta meni 5 minuuttia siihen että olin näyttelyalueella. Pikaisesti nappasin matkalta Hauhaun pisteeltä kasan herkkuja kun omat oli jääneet kaupanhyllylle.

Kehälle päästyä piti vielä lähteä etsimään namipussukkaa, sillä Rölli söi edellisen ja hameessani ei ollut taskuja. Sopivan pieni ja huomaamaton löytyi Kennelliiton pisteeltä, ja näin oltiin valmiita kehään.
Kehään oli ilmoitettu 5 valkoista kleiniä, ja kerrankin kehä oli aamupäivän puolella. Röllin lisäksi oli ilmoitettu 3 urosta, joista kaksi valiota.
 Rölli esiintyi todella kauniisti ja seisoi pitkät ajat paikallaan. Ainoastaan pöydällä Rölli oli ihan spagettia tuomarin käsissä ja nojaili tämän käsiin ihan huolellisesti, rapsutuksia olisi pitänyt saada enemmän :)
 Liikkeissä Röllin etujalat kauhoo vielä turhan paljon, mitä se ei arjessa tee. Saimme ERIn SAlla, eli SERT oli tässä kohtaa jo varma - vihdoin!
 Valioista toinen jätti tulematta, joten paras uros kehässä meitä kisasi kaksi urosta. Valiouros voitti Röllin varmasti jo turkin paksuuden perusteella, sillä Rölli on vähän kevyessä turkissa. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä CACIBilla Rölli ei tee mitään koska ei voi koskaan valioitua kansainväliseksi valioksi.
 Nartuissa kisasi junnunarttu sekä veteraaninarttu, kumpikaan ei saanut SAta eli valiouros oli automaattisesti ROP. Tuomari oli Pirjo Aaltonen.

Seurasin vielä muunvärisiä mittelspitzejä vähän matkaa ja sain huomata, ettei SA todellakaan ollut automaattinen juttu. Se lisäsi vielä tyytyväisyyttä Röllin menestykseen :)


 

Käväisin vielä läpi kojut, joista tarttui matkaan autoon vihdoinkin kumipohjainen alusta, enää ei koirat liu'u vanerilattialla. Seurasin Volpino Italianot, ja kävin nopeasti kasvattajaryhmässä esittämässä Hillan (Anserina's Alfrida). Anserina's oli ROP-kasvattaja.

Kotimatkalle pääsi tällä kertaa todella ajoissa, eikä päivä venynyt liian pitkäksi. Kotona vaihdoin vielä vaatteet ja lähdin ajelemaan Eurajoen metsiin lenkille. Etsin netistä etukäteen luontopolkuja joita en vielä olisi kolunut, mutten äkkiseltään löytänyt. Ajoin kuitenkin Rikantilan Koulun ohitse ja törmäsin Hyypänvuoren opasteisiin. Ajoin auton Rikantilan Koululle, tein Nellalle viimeistelytreenin rallytokokisoja ajatellen ja sitten metsään.

Tietä sai kävellä 200 m, jotta pääsi metsän portille. Reitti oli 4 km pitkä, eksyin kerran. Ketään ei tullut vastaan, joten yksikseen sai kulkea ja nauttia luonnon äänistä. Reitti oli tosi mukava, sillä taukopaikkoja oli matkan varrella ja päätulipaikka laavu todella hieno. Laavulla oli runsaasti puita käytettäväksi ja hieno tulipaikka. Eksyin tässä kohtaa, sillä en kuvailuiltani ehtinyt huomata että luontopolku jatkui laavun pihasta eikä läheistä tietä pitkin. Laavun takana olevalle tielle ei muuten kannata jättää autoa - ilmeisesti tie on yksityinen ja omistajat kyllästyneitä retkeilijöihin.
 Harvoin jaksan lukea luontopolkujen kylttejä, mutta näitä oli mukava lukea. Reitin alussa oli esimerkiksi vanhan talon rauniot ja tarinaa talosta. Seuraava kyltti kertoi taasen, että läheisten peltojen paikalla oli ennen sijainnut järvi.










Maanantaina oli uuden agilityseuramme Rauman Vauhtitassujen saunailta. Aloitettiin yhteistreenillä, ja sen jälkeen siirryttiin RKV:n majalle juoruilemaan ja saunomaan. Ilta vierähti mukavasti uusien tuttavuuksien seurassa monen hyvän keskustelun äärellä :) Kuulin myös, että estekalustoon on tulossa täydennystä, joten ehkä seuraa ei tarvitse vaihtaa vielä tässä vaiheessa. Meiltä siis uupuu pussi ja rengas esimerkiksi, joita kaipailen suuresti.
 Yhteistreeneissä tehtiin mölli-tasoinen rata, jonka juoksin myös Nellan kanssa. Röllin kanssa meno oli aika hyvää, paitsi vieläkin se hakee hyppyjä kiertämällä ne ohitse.



Kuultiin maanantaina, että tiistaina olisi ryhmässä tilaa treenata. Ryhmä oli tasoltaan mölli-jatko, mutta muut ryhmässä oli kyllä jo paljon pidemmällä. Röllin kanssa haluan tehdä asiat nyt rauhassa oikein, sillä ongelmia on vielä suuresti motivoinnissa ja perusasioissa. Kouluttaja ehdotti että kepit tehtäisiin käsin ohjaamalla osana rataa taikka vinoina, ja että ne tulisi opettaa vinoina Röllille. En ainakaan tässä kohtaa näe järkeä, sillä ollaan aloiteltu niitä jo verkoilla ja ohjauksilla alusta alkaen. Katsotaan mihin pääsen verkoilla, ja jos ei sovi niin sitten tietenkin kokeillaan toista. Rölli oli tosi tahmea, syitä voi olla monia kuten esimerkiksi väsymys kolmesta perättäisestä päivästä. Se haahuili mielellään ja kenttä kun on täynnä ruohotupsuja joihin on koirat nostaneet jalkaa, tuntui siltä, että Rölli eli hajujen kanssa. Saatiin pari onnistunutta, mutta silti tehtiin ihan liian pitkä treeni. Jatkossa pitää lyhentää reilusti.

Nyt Rölli saa lomailla pari päivää, kun se lähtee mökille vanhempieni ja muien spitzien kanssa. Nellan kanssa mennään kokeilemaan onneamme Rallytokokilpailuihin Orivedelle. Tavoitteena olisi saada Voittajasta hyväksytty tulos, jotta voitaisiin hakea RKSn rallyjoukkueeseen. Tällä hetkellä vaan suoritusvarmuus pelottaa itseäni, sillä oikealla seuruu on aika heikkoa. Jos hyppyä ei olisi oikealla puolella, ja peruutukset jätetty väliin, voitaisiin ehkä onnistua :D Saapi nähdä..


tiistai 26. heinäkuuta 2016

Melomassa




Käytiin melomassa merellä. Kanootti ei ole mikään huippulaadukas, joten sisävesien suojasta on turha poistua. Kanootti löytyi ilmaiseksi kaupan ilmoitustaulun ilmoituksesta, ja pienellä maalailulla siitä saatiin mökkikanootti tehtyä. Kanootti on lasikuitua ja aikanaan itse tehty linnustusta varten. Hippasen kevyt, ja sitä myöten herkkä ohjailuihin.

Käytiin etsimässä mereen laskevan joen suu ja melottiin jokea niin pitkälle kun vaan kääntötilaa riitti. 



Lumpeista ja kaisloista eroon päästyämme joki näytti todella satumaiselta. 

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Arttu kylässä

Arttu tuli meille viikonloppuhoitoon, ja aloitimmekin viikonlopun heti vadelmametsältä. Viikonlopun ajan on ilma ollut tuskaisen kuuma. Aurinkokaan ei välttämättä edes paista, mutta mittari huitelee kahdenkympin molemmin puolin ja ilma on todella hiostava. Vadelmareissulta jäi käsiin viisi litraa vadelmaa (♥). Vattureissulta poikettiin vielä Mummin mökille saunomaan ja uimaan. Kiva reissu, ja koiratkin tykkäs.
Sauna

Tänään aamulla meni hermot aamulenkillä. Artun turkki pehmenee vuosi vuodelta, enkä voinut enää kuunnella sitä läähätyksen määrää kun käveltiin ihan lyhyt alle kilometrin pätkä hihnassa. Kotiin tultua ei auttanut kuin pestä koira - föönata. Leikata takut ja miettiä mitäs sitten. Aloin leikkelemään vatsakarvoja ja koristekarvoja, ja pian huomasinkin leikanneeni jo koko koiran lyhyempään turkkiin. Kaunistahan tuo jälki ei ole, sillä työkaluina oli tassukarvasakset, noin 10 cm pitkät.. Ainakin ajaa asiansa, ja kun Arttu ei ihmisten ilmoilla ulkoile niin tämä on hyvä. Turkki keveni ja olo parani - se oli pääasia.


Raumalla on Agipitsi kilpailut, enkä voinut jättää menemättä kisapaikalle. Mietin ihan eiliseen iltaan asti ilmoittautuisinko kisatyöntekijäksi, täysin vapaaehtoisesti. Päätin kuitenkin pitää pääni ja pysyä poissa, monestakin syystä. Ehkä ihan hyvä näin, sillä katselemalla suorituksia pisti merkille monta asiaa joita huomioida niin omissa treeneissä kuin myös koulutellessa jos joskus vielä siitäkin innostuisi. Koirat oli mukana ensimmäisen tunnin, mutta sitten ne pääsi kakkoskotiin huilimaan siksi aikaa että käytiin katsomassa maxi3. Ulkona oli niin hiostava keli ettei ollut mitään järkeä pitää koiria yleisössä.
 Top jutut mitä pistin merkille:

  • Osa on tosi epäreiluja omalle koiralle. Koiralle huudetaan kamalasti käskyjä, ja koira epäonnostuu, koska vihjeet tulee myöhässä. Ei ollut yks eikä kaks ohjaajaa, jotka varmaan olisi saaneet paremmat radat aikaan vähän rennommalla asenteella.
  • Ratojen suunnittelu oli osalta jäänyt tekemättä, tai sitten kisatilanteessa suunnitelmat ontui. Liian monta läheltäpititörmäystä ohjaajien ja koirien välillä, kun ohjaajat seisoi koiran linjalla.
  • Maxi2 luokassa aika monen ohjaajan käsi meni taskuun viimeisellä hypyllä ennen radalta poistumista
  • Ohjaajat jotka luotti omaan ja koiran taitoon, tekivät onnistumisia :)

Kisojen jälkeen tultiin kotiin hengailemaan ja nyt iltasella käytiin agilityssä omalla kentällä. Tein neljäntoista esteen radan Arttua ajatellen, sillä se ei ole päässyt aikoihin radalle. Oli niin siistiä juosta sen kanssa pitkästä aikaa ♥ Vauhti on tietysti hiipunut iän myötä, mutta se palo mikä sen silmissä oli, oli näkemisen arvoista. Röllin osuus ei mennyt ihan yhtä putkeen, ja saamme taas palata motivaatioasioiden pariin.





torstai 21. heinäkuuta 2016

Kennelpiirin leiri 2016

Bordercollie vietti omaehtoista aikaa Röllin häkissä..
Taas on yksi leirivuosi takana, jos pysyin laskuissa mukana oli tämä kahdeksas leiri mulle. Ensimmäiset kaksi leiriä taisin viettää leiriläisenä, sen jälkeen olenkin tainnut kuulua ohjaajaremmiin. Välissä on yksi leiritön vuosi.

Kuten viime vuosina on ollut tapana, leiri vietettiin Kokemäen Pitkäjärvellä. Leirin varaus ei mennyt ihan kuin strömsöössä - mikä tällä kertaa ei ole kylläkään järjestäjien vika ja siitä olemme varmoja. Tutun ja turvallisen Majan sijaan jouduimme uusiin ja vieraisiin soluasuntoihin, jotka allekirjoittanut tuomitsi heti alkuunsa. Loppua kohden oli kuitenkin pakko todeta, että lapset nukkui paremmin ja koiratkin olivat rauhallisempia tällä järjestelyllä. Aiemmin siis kaikki parikymmentä koiraa on nukkunut saman katon alla kuullen jokaisen narahduksen talosta. Nyt lapset oli 2-3 hengen huoneissa sopivan etäällä toisistaan ja kaikilla oli oma vessa ja suihku. Koirat eivät heränneet yöllä haukkumaan turhia ja muutoinkin meno oli rauhallisempaa.

Omat koirat olivat mukana lähinnä seurakoirina, sillä kuten aiemmista vuosista olen oppinut, ei omille koirille juuri jää aikaa aikatauluista. Nyt kuitenkin Rölli pääsi tositoimiin leirikoiraksi, kun yhden leiriläisen koira joutui jäämään pois kalkkiviivoilla. Ilmeisesti Rölli kuitenkin oli hirveän kiva kaveri ja parivaljakolla sujui hyvin. Loppua kohden kylläkin nuorta koiraa alkoi väsymys painaa ja mammaa piti tuijotella aina välillä..

Koulutin rallytokoa koko viikonlopun, ja yllätyin kuinka hauskaa se loppujen lopuksi oli. Oma rallykipinä nousi taas uudelleen, vaikka jo kertaalleen päätin että RTK2 riittää meille. Vähän temppuja, ja eiköhän me se voittajan koulari vielä haeta :)


Hurjasti oli ohjelmaa, ja koulutusta ehkä liiaksikin. Ensi vuoteen on suunnitelmat valmiina, enää tarvitsisi toteuttaa ne. Hyppy tuntematomaan on luvassa, sillä ensi vuonna leirijohtajan pesti siirtyy minulle.. Isot on saappaat täytettävänä.. :)




Koiratolppa jälkitreenissä
Leirin jälkeen rentouduttiin Elisan kanssa mökkeillen, luonnollisesti koirat mukana.


sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Joutsijärvi - kivinen on tie



Joutsijärvi 2016


Pitkään on haluttu retkelle, ja vihdoin päästiin! Alunperin suunnittelimme retkikohteeksi Helvetinjärveä, mutta säätiedotusten näyttäessä torstaina huonolta retken mukavuuden kannalta, päätin että jäädään Satakuntaan. Retkikohteeksi valikoitui Joutsijärven retkeilyreitti, jonka pituus oli 27 km.

Joutsijärvi on ollut aikoinaan tärkeässä roolissa kun Porin höyrysahoille on uitettu tukkeja. Muutoinkin paikkaan liittyy omaa historiaansa, josta kertoi esimerkiksi Jalomäen umpipiha, jonka alueelta löytyi esimerkiksi uittoajan välineistöä. Autiotuvilla oli myös omat historiansa, mutta tällä kertaa emme niinkään kiinnostuneet niistä.


Vaikka matkaa Kullaalle oli kotiovelta vain himpun vajaat 60 kilometriä, en siltikään ollut kuullut koko kohteesta kun vasta tänä keväänä. Ainoat tiedot mitä nopealla aikataululla ehdin koota oli seuraavat: reitti on 27 kilometriä, melko kivikkoista seutua ja hiljaista. Karttaakaan en ehtinyt kaivaa tätä retkeä varten, joten täysi luotto oli polkujen merkintöihin sekä retkikartta.fi -sivustoon akun sallimissa rajoissa..  Ei todellakaan hyvä, mutta hengissä selvittiin eikä riitojakaan syntynyt.. :)


Päästiin matkaan perjantaina kolmen jäljistä, kun jätettiin auto Tammen leirikeskukselle. Leirikeskuksella oli infotaulu josta näki reitistön tupineen kokonaisuudessaan. Pongattiin Kaakkurin laavu järven rannasta, ja sinne olisi matkaa noin 15 kilometriä. Joku intuitio kehoitti kulkemaan reitin vastapäivään, ja onneksi se tehtiin! Alkupää oli puuduttavaa metsässä tallaamista, eikä maisema tuntunut vaihtuvan. Tauoilla ehti luontoa tutkia tarkemmin. Lakkaa oli kasvamassa hyvät määrät polun reunamilla myöhemmän ajan retkeilijöitä varten. Myös pieniä sammakoita hyppelehti siellä täällä. Koirilla oli selvästi hauskaa eikä askel tuntunut painavan. Etenkin Nella oli iso yllätys, sillä ajattelin sen kulkevan jaloissa mun takana samalla tavalla kuin kotopuolen lenkeillä. Nyt Nella kuitenkin yllätti, ja se kulki jatkuvasti hihnan mitan edellä eikä sitä tarvinnut hoputella.
 Ensimmäinen päivä oli hurjan raskas. Jarkon rinkan säädöt eivät tuntuneet ottavan kohdilleen millään, ja mietittiin jo rinkkojen vaihtoa jossain välissä. Rinkka oli uutuuden karhea, ja vaikka sitä kuinka soviteltiin painojen kanssa ja se tuntui kotopuolessa hyvältä, ei se sitten ihan sitä ollut luonnossa. Onneksi kuitenkin viimeiselle parille kilometrille löydettiin tarvittava säätö rinkasta ja saatiin se oikeille asetuksille. Ensimmäisen päivän virhe: liian vähän selkeitä taukoja, esimerkiksi yhtään puhdasta juomataukoa ei innostuksen lomassa keritty ottamaan..


 Saavuttiin Kaakkurin laavulle vasta kymmenen aikaan illalla, mikä oli kyllä varsin myöhäinen. Kaakkurin laavu houkutteli nukkumaan, mutta pystytettiin siitä huolimatta Kaakkurin lätäkön rantaan teltta, joka poltteli rinkassa ensimmäistä käyttökertaansa. Teltasta voinen kirjoitella myöhemmin lisää.
 Telttoja ei jäljistä päätellen ollut juuri nähty Kaakkurissa, eikä sen pystyttämiselle ollut kuin yksi välttävän hyvä paikka. Yöksi oli luvattu sadetta, ja vähän jännitti pysyykö teltta kuivana koska ulkokangas jäi kovin löysäksi. Onneksi kuitenkaan ei satanut! Kosteaa oli senkin edestä, sillä yksi ikkuna jäi avaamatta..

Seuraava aamu valkeni lämmöllä. Aamupuuron sekaan sai nopeasti kerättyä kuksalliset mustikoita, sillä niitä reitistöllä riitti runsaasti. Kanttarelleja näkyi vain yhdessä kohtaa ja nekin pieniä, joten leivämpäälliset jäi keräämättä. Aamupuurojen jälkeen nostettiin rinkat selkään ja jatkettiin matkaa. 

Alkutaipaleen aikana ei vastaan tullut kuin yhdet päiväretkeilijät, ja hekin ihan reitin alussa. Loppua kohden alkoi reitillä näkyä myös muita retkeilijöitä - pääasiassa päiväkävelijöitä ja etenkin perheitä. 
Sisälmystenlahden autiotupa oli hyvin kauniilla paikalla, ja vähän harmitti ettei sen seutuville tultu yöksi, kun matkaa Kaakkurista ei olisi ollut paljoa. Sisälmystenlahdessa oli myös jokin pressuviritelmä, jonka tulkitsimme telttasaunaksi. Emme jääneet pidemmäksi aikaa ihailemaan maisemia, vaan suunnistimme kaivolle. Kaivovesi oli todella kirkasta ja raikkaan makuista.
 Tuurunkankaan tuvalla pidimme pienen tauon. Tauolla oli myös muita retkikuntia, osa jalkaisin ja osa kanootilla. Koirat oli ihan puhki ja ne ottivat päiväunia aina kun siihen suotiin mahdollisuus. Nella pääsi vielä uimaan ennen matkan jatkumista, sillä päivä oli lämmin. Tuurunkankaan laavulta alkoi todellinen seikkailu kahdella lossiylityksellä. Ensimmäinen lossi oli pieni soutuvene, jonka pohjalla lillui 10 cm vettä. Oli vähän taiteilemista veneen kanssa, sillä tuuli vei sitä oman tahtonsa mukaan. Poistuminen veneestä olikin ihan oma numeronsa, mutta siitäkin selvittiin. Seuraava lossi olikin jo vähän vanhempaa tekoa. Rölli ei saanut edes yrittää lossilla kävelyä, sillä pohja oli reikäritilää ja Röllin tassut olisi mennyt reikien läpi humahtaen. Nellan kohdalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin toivoa, että koira ei alkaisi jännittää alustaa. Nella tarvitsi vähän apua lossille nousuun, sillä reppu ja kiiltävä kohde jolle hypätä toivan melkoisen lisähaasteen. Nella selvisi kuitenkin lossille kuivana, ja matkusti kuin vanha tekijä. Onni todellakin tässä kohtaa oli alusta ja äänivarma koira!


Lossimatkan jälkeen matka taittui hetkisen verran metsässä, jossa alkoi olla jo marjastajiakin. Kun metsätaival loppui, siirtyi reitti autoteiden pohjalle. Autotiella talsiminen oli vähän raskasta. mutta onneksi tien varret oli pullollaan metsämansikoita. Kuljettiin Pitkäniemen laavulle asti, johon ajateltiin jäädä yöksi. Laavulla ei ollut teltalle sopivaa paikkaa, joten laavumajoitus oli ainoa vaihtoehto. Keitimme kahvit ja hernesopat (!!ai että oli hyvää monen vuoden tauon jälkeen). kun rantaan rantautui veneilijä. Veneilijän jutut oli niin korkealentoista sontaa, että päätettiin kuitenkin hilpaista viimeiset neljä kilometriä kotiin ja omaan sänkyyn. Askel taittui kevyesti crokseissa, sillä vaelluskengät kun kerran ottaa pois ei niitä samana päivänä enää jalkaan saanut.. Niin hikiset ne oli :D


Auto löytyi hienosti ja kotimatka alkoi. Kaikenkaikkiaan kilometrejä omine polkuineen kertyi 30 ja tunteja saman verran. Reissu oli erittäin opettava, ja varsinkin varusteiden testaukseen erinomainen. Voisin lähteä uudestaankin, mutten ihan heti kuitenkaan. Varusteiden testaus oli kyllä äärettömän hyvä tavoite, sillä viime aikoina on tullut uudistettua kalustoa aika tavalla.. Uutena keittimenä meillä on esimerkiksi Jetboil Helius keitin, joka on täysin kaasulla toimiva ja trangiamainen käyttää. OVH hintaisena en ikinä olisi edes harkinnut tuota keitintä, mutta tuntuvalla alennuksella se oli ihan kotiutettavissa. Tämän retken perusteella se oli ihan nappi ostos! Keittimen sytytys sujuu kaasuhanaa avaamalla ja nappia painamalla --> palovammariskiä ei käytännössä ole sytytysvaiheessa. Muutoinkin keitin oli tehokas, kevyt ja näppärä. 

Koirien juottamisen avuksi otin kaapista mukaan Fitdog jauhetta, joka tuntui uppoavan tuosta vaan etenkin Nellan kitusiin. Nella on todella paljon huonompi juomaan kuin Rölli, joten jauhe oli kyllä enemmän kuin tarpeellinen. Eväinä koirat sai pidemmillä tauoilla puruluita nautittavaksi ja iltaisin isommat pöperöt. Molemmat tuntui palautuvan hyvin taipaleista eikä tassujen kanssa ollut ongelmia vaikka muurahaisia oli ihan tuhottoman paljon. Kotona Rölli on halunnut nukkua koko päivän, mutta Nellalla virtaa tuntuu edelleen riittävän. Sununtai oli kuitenkin lepopäivä, eikä käyty kun yhdellä vähän pidemmällä, mutta rauhallisella hihnalenkillä.

Seuraavaa reissua odotellessa!

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Uusi alku

Niin monet kerrat olen halunnut tänne kirjoitella - mutta aikaa ei vaan yksinkertaisesti ole ollut. Nyt on opinnot siinä vaiheessa että muutama artikkeli enää ja sitten olisi toinen vuosi ammattikorkeassa takana. Työt sujuu hyvin, ja heti huomenna meillä alkaakin Lemmikkileiri, jossa Nella on leirikoirana.



Rölli on harjoitellut massankasvatusta, epäonnistuen siinä. Rölli on myös käynyt nyt kolmesti Porissa Royal Canin Sport Dog Centerissä agilitytreeneissä ja olen kyllä tykännyt hurjasti! Vielä on ongelmia esteiden kanssa, eikä kaikkia päästä työstämään nykyisessä omatoimipaikassa. Pyrin kuitenkin panostamaan nyt niihin kortteihin mitä on, eli kontaktien suoritusvarmuuteen ja hyppytekniikkaan josta onkin tullut myös Röllin kanssa kompastuskivi.

Nella on suorittanut hiljaista projektia, mistä en ole kauheasti huudellut suuntaan tai toiseen. Nella on mukana Rauman seudun kaverikoirissa, ja meillä on yksi keikka vielä tutorin kanssa suorittamatta, minkä jälkeen Nella saa keikkailla ilman tutoria. Tutor-keikkojen jälkeen vaaditaan kuusi keikkaa ilman huivia, joiden jälkeen huivi myönnetään. Kaverikoirailu on sopinut Nellalle paremmin kuin koskaan osasin odottaa. Olemme vierailleet pääasiassa vanhainkodeissa ja Nella on siellä mennyt häntä heiluen ihmisten luokse, vaikka sitten hypännyt pyörätuoliin tarpeen tullen. Se on niin täydellä sydämellä mukana näissä hommissa <3


Muutoin olen miettinyt miten jatkan harrastelua koirien kanssa. Päädyin nyt ilmoittamaan molemmat koirat rallytokokursseille, ja Nellan kanssa jatketaan lajia pitkän ajan projektina. Toivottavasti molemmat mahtuu kurssille! RalliRölli taas tarvitsee paljon enemmän häiriötreeniä ja toisaalta arjenjuttuja, joten ajattelin rallytokon motivoivan vähän enemmän hallintapuolen treenaamiseen.
 Olen myös haaveillut aloittavani (heti ensi viikolla :D ) koirille vuoden "hienosti hihnassa" koulun, jotta vuoden päästä lenkkeily kolmen kanssa olisi mutkatonta ja mukavaa. Tällä hetkellä hihnassa on höyryveturi 2,5 kg ja laama 20 kiloa.



Sellaiset pikakuulumiset tähän väliin - älkäähän lukijat karatko!

Lupaan, että ensi viikon jälkeentoteutan tämän blogin takaisin kesäkuuhun 2016 kesäloman alettua. Haaveeni on yhdistää sekä tämä että seikkailublogi yhdeksi blogiksi siten, että jatkossa voisi elämäämme seurata laajemmin vain yhden linkin takaa. Pysykäähän kuulolla!